Hardcore Superstar: You Can't Kill My Rock'n'Roll (CD)

Tässä se on: Vuoden 2018 paras Rock-levy!

Tämän voi kuunnella läpi ilman vaivautumista turhista täytebiiseistä, ilman tyylittömän coveroinnin tuomaa p*skan makua suussa.

Levyn ilmapiiri on 1980- ja 1990-lukuinen L.A.-tukkahevi... ihan tosi :) Siis positiivisessa mielessä. Jos ne kaikki sen ajan levyt olisivat olleet tätä tasoa, niin niitä voisi kuunnella edelleenkin, hyvillä mielin.

Tässä levyssä ei ole heikkoa osa-aluetta. En löydä moitittavaa teksteistä, sovituksista, melodioista. Todellisuudessa tässä ei liene keksitty mitään uutta, mutta neroutta onkin liittää yhteen kaikki tunnetut ainekset ja tehdä niistä oman näköinen sekoitus, jonka alkulähteitä ei voi suoralta kädeltä arvata. Tämä levy on nerokas.

Moni yrittää tehdä levynsä samalla reseptillä, mutta onnistuneita on harvassa. Ainakin omalla mittapuullani, kun käsieni sekä korvieni kautta menee vuodessa satoja levyuutuuksia.

Koska viimeksi uusi levy herätti tunteen: "Tämä bändi täytyy nähdä pikaisesti livenä!" Tämä sen teki...

Joulukellot

"Lunta sataa hiljalleen, tontun partaan valkoiseen ja joulun kellot helkkää..."

Laulaa Herra heinämäen Lato-orkesteri ja tehosekoitin pärähtää käyntiin, joulun kellot kilkkaa sekä Tarzan lentää läpi äänimaiseman... eihän tätä voi hymyilemättä kuunnella :)