Johnny Thunders: Que Sera Sera Resurrected (3CD Box)

Levyhyllystäni löytyy Hanoi Rocksin neljä ensimmäistä lp-levyä ja Mike Monroen soolo-levyjä useampi, niin ikään vinyyleinä. Muutama Andy McCoyn soolo. Mutta miksi siellä ei ole ollut Johnny Thundersia?

 

En tiedä. Toki olen kaikki nämä vuodet tiennyt, noin niin kuin osapuilleen, Johnny Thundersin yhteyden Hanoi Rocksiin ja moneen muuhun bändiin, joita olen kuunnellut aina 1980-luvulta alkaen. Mutta ei tämä ole mikään moka, sillä:

Que Sera Sera Resurrected iskee kuin miljoona volttia - hiukan kulunutta Korkeajännityksestä tuttua etukansilausetta lainaten; erittäin iskevää rock'n'rollia, ah ja oih! Tuttua mutta samalla uutta. Tästähän se oli kyse... silloin joskus :) Tämäkin levy olisi voinut soida c-kasetilta (kunhan se olisi ensin vinyyliltä sinne äänitetty) 1980-luvulla siinä viininpunaisessa vuosimallin 1970 Mercedes-Benz 220 Dieselissä, jolla kierreltiin pikkukyliä ja Suomea sekä rock-keikkoja... hiuksissa lakkaa, ranteissa koruja... loput saattekin arvata ;)

 

Ja tämä on siis cd-levy numero 1. Mitä tarjoavatkaan boksin levyt numero 2 ja 3??? Tuskin maltan odottaa... mutta kun tätäkään ei malttaisi ottaa pois soittimesta - eikö se olekin hyvän levyn merkki :D

 

p.s. Terkut Mikelle, Nastylle ja Andylle :)

R.I.P. Teddy Guitar alias Aikka Hakala

Isosisko toi kotiin uuden lp-levyn alkuvuodesta 1978. Teddy and The Tigers: Boppin'... sen jälkeen mikään ei ollut lapsuudessa entisellään :D

 

Kiitos ja kumarrus kaikesta musiikista mitä teit, Aikka :)

Guru Guru: Live in Essen 1970 (CD)

Krautrock? Mitä se on? Eräs määritelmä on tämä ja kuunneltuani Guru Gurun levyn: Live In Essen 1970, voin todeta että tämähän on kuin... tai... ehkä? No joo, lähinnä tätä lienee ollut levyhyllyssäni tähän asti UFO-yhtyeen levy Flying? Tai sitten ei sinnepäinkään?!

 

Joka tapauksessa lienee aika tutustua Guru Gurun muuhunkin tuotantoon sekä em. linkissä mainittujen yhtyeisiin.

Blue Öyster Cult: The symbol remains (CD)

Stand and fight. Kuulinko juuri jonkun uuden biisin Metallicalta? Florida man. Tämän täytyy olla joku Toto tai joku sen tyylinen? Jaa ei ollut?!The alchemist. Onko tämä King Diamondin tai Alice Cooperin alkuperäinen biisi? Ei. No johan on helvetti - mikä on tämä bändi, joka vetää laajalla skaalalla?

Blue Öyster Cult ja uusin levynsä The symbol remains.

En ole aiemmin tutustunut sen suuremmin bändiin tai tuotantoonsa. Toki hittibiisit tunnistan, kun soivat. Uusi levy on mielenkiintoinen kattaus eri tyylisiä, eri bändejä mieleen tuovia biisejä. Sillisalaattia? No ei. Bändin taituruus ja pitkä historia sen kenties tekevät: tätä jaksaa kuunnella monta kertaa peräkkäin. Ja aina ihastella mm. soundeja ja kitarasooloja. Todella hyvänkuuloinen levy veteraanibändiltä, jolle ikä ei tunnu olevan rasite, vaan vahvuus.  

Secret road.

Slade: Cum On Feel The Hitz (2CD)

 Miehet ovat rumia*, mutta musiikkinsa Helevetin Hyvää! Voiko sitä suorempaan enää sanoa?

Sladen kokoelma sisältää kaiken mitä Sladesta pitää tietää tietääkseen Sladesta edes jotain. 1970-luvun bändi joka löysi uuden kultasuonen 1980-luvulla ja tällä kokoelmalla on se ns. värisuora: alkaa vuodesta 1970 ja The Shape Of Things To Come. Päättää vuoden 1991 Radio Wall Of Sound. Sladen ura on värikäs ja monimuotoinen: bändi aloitti jollain aivan muulla kuin glamrockilla. Tämän kokoelman ansioksi voi lukea myös sen, että biisijärjestys ei ole kronologinen ja silti se toimii - osoitus Sladen toimivuudesta katsomatta tyylilajiin. Kannattaa kiinnittää huomiota myös Sladen sovituspuoleen ja kitarasooloihin; myös ne toimivat vuosilukuun katsomatta. Ikään kuin joku näkymätön voima olisi vienyt bändiä suoraan hunajapurkilta toiselle, vuodesta toiseen... tai sitten takana on vain armoton ammattitaito :)

Noddy Holderin ääni on rujo ja raaka, mutta niin uniikki että... huh! Vastaavaa rock-ääntä en tiedä; tunnistettava ja täysin omansa.

* Tsekkaa levynkansi: Slayed? Levynkansitaiteena yksi 1970-luvun kovimmista.

Motörhead Premium Dark Rum (rommi)

Pehmeä kuin lapin juhannusyö. Ja yhtä kuulas. On tämä Motörhead Premium Dark Rum, jonka Joulupukki toi joululahjaksi. Olen ottanut pieniä näkäräisiä lähes joka ilta ja joskus jopa päivälläkin; se kertonee kuinka pehmeästä ja "viattomasta" aineesta eli juomasta on kyse. Tästä ei tule kipeäksi, tämä ei maistu kitkerälle tai polttele kurkussa. 

Oikein miellyttävä tuttavuus ja voin suositella myös viinien ystäville - toisin kuin tätä samaan nimikkosarjaan kuulunutta punaviiniä aikoinaan.  

 

Ehkäpä olisi aika maistaa uusin vuosikerta?

Backsliders: No pain, No gain (LP)

KIITOS suuri teille; Lipposen Levy ja Kasetti! Tämä on suorastaan kulttuuriteko, kun julkaisitte Backslidersin viimeisimmäksi jääneen levyn nyt vinyyliversiona :)

Alunperin tämä julkaistiin vain cd-versiona enkä noteerannut sitä Backsliders-kokoelmaani - koska formaatti oli yksinkertaisesti väärä. Mutta nyt siis asia on korjattu, 26 vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen. Uskomatonta!

Ensimmäisen Backsliders-vinyylini ostin vuonna 1986 ja se oli tietenkin bändin esikoislevy FTW Blues. 34 vuotta kaiken kaikkiaan - mihin nämä vuodet ovat menneet ja ne monet moottoripyörät sekä prätkätallibileet? Haihtuneetko savuna ilmaan kuten lukuisat Camel-savukkeet? Entä ne oluet ja tallibändit sekä krapulaiset aamut tallien lattioilta tai sohvilta heränneenä?

No pain, No gain ei tuota pettymystä kaltaiselleni ikifanille. Ja mikä parasta: kaikki biisit ovat bändin omaa tuotantoa ja sävykirjo on laaja, suorastaan skaalautuu aiempiin levyihin sekä taaskin tarjoilee jotain aivan uutta (kuten jokainen Backsliders-levy aikanaan). Erityisesti ilahduttivat FTW-henkiset tykitykset Rollin' Dynamite ja Cold City Alleys, kuten myös uutta ja erilaista Markon vokalisointia tarjoillut Walkin' Beside Me. Sävyä toi myös muutamiin biiseihin Pepe Ahlqvistin aina yhtä maukas huuliharppu. Kitarasooloja voisin kehua vaikka kuinka, mutta olkoon; kuuntele levy läpi.

Jos nyt oikein muistelin menneitä mielessäni, niin No pain, No gain oli levy jota ei pitäisi edes olla. Sillä Backslidersin rumpali Ana oli kuollut aiemmin ja sitä myöten bändi --- eipäs laittanutkaan pillejä pussiin vaan julkaisi vielä tämän levyn ja hyvä niin - vikabiisin Cold City Alleysin loppunauru on juuri sopiva lopetus hienolle bändille :)

Kun olin kuunnellut tämän viimeisen levyn pariin kertaan putkeen lävitse, niin olihan se ensimmäinenkin taas kaivettava levylautaselle ja laitettava soimaan: Hot Rock'n'Roll Band. Tästä se kaikki alkoi ja tuohon em. levyyn se päättyi. 

On vinyylit ja singlet, on keikkajuliste vuodelta 1986, on muistikuvat ja muutama valokuva keikoilta: Ruisrock, Jyväskylän Lutakko, Tampereen Tullikamarin Klubi ja vieläpä muistikuvat Flashbackslidersin keikalta... mutta nämä muistikuvat ovat jo haalenneita. Ja valokuvissa sävyt muuttuneet.

Voiko mitenkään olla mahdollista että Backsliders palaisi vielä lavoille? Millä kokoonpanolla? Danny, Ölli, Belker... niin kuka? Mike Monroe?

SuomiRäp (radio)

Viimeiset kaksi viikkoa on tullut kuunneltua "uutta" radioasemaa nimeltään SuomiRäp. Tarkemmin sanoen; löysin tämän radiokanavan siis pari viikkoa sitten. Eikä ole tullut aika pitkäksi, sillä kanavalla soi ilahduttavan paljon SuomiRäpin uutuuksia ja erittäin vähän mainoksia. Mielestäni omaan jonkinlaisen käsityksen ko. skenestä, mutta SuomiRäp pääsi yllättämään soittamalla. mm. Ettan uutuuden: Rikkinäinen levy.

Nimim. Taas tuli asiaa levykauppaan.

Z-Salamapartio : Z-Salamapartio vol 1 (LP)

70-lukulainen ylikorostunut miehisyys Tommi Korpelan esittämän Rauskin muodossa naurattaa niin kuvassa kuin äänessäkin ja oivana vastaparina on ujompi, vaatimattomampi Mats, jota esittää Janne Reinikainen.

Levyllä olevat musiikit ovat 1970-luvun kotimaista parhaimmistoa sieltä hieman tuntemattomammasta päästä ja välirepliikit kuljettavat tarinan maaliin. Olkoonkin että Z-Salamapartion tehtävän pääosassa olevan teollisuusmiehen hipiksi ryhtynyt "hulttiopoika" muistuttaa tosielämän erästä Nallea... olenko ainoa, jolleka tämä mielikuva välittyy?

Levykotelon sisällä on myös oiva 1970-luvun retrohenkeä ylväästi hönkivä fiilislehtinen, jossa mm. mainostetaan Mennen After Shave salkkua (vihreä, muovia!).  

Ihan timantti vinyylikokonaisuus!

Seppo Heikkinen: Myyty maa (kirja)

Todellisuus voisi olla näinkin, kuten se on kuvattu Myyty maa-kirjassa. Palvelut ovat yksityistetty ja köyhin kansanosa on niiden ulkopuolella, tai ainakin reunalla roikkumassa epätoivoisesti. Vähemmistöt ja vähävaraiset asuvat omilla asuinalueillaan ja siellä on (yllättäen) levottomat olosuhteet --- hetkinen, miksi tuli juuri ruotsalainen kansankoti mieleen?

Esikoiskirjailijoiden teokset ovat lähellä sydäntäni, koska ne usein yllättävät raikkaudellaan. Tiedättehän; kun kirjailija löytää menestyskaavan, niin hän kopioi sitä lähes loputtomiin - kyllä minä tästä niin mieleni pahoitan :P Teoriani on, että esikoiskirjailijan teos on pitkän harkinnan ja kehittelyn tulos, siis jalostunut monen kokeilun sekä pohdinnan myötä.

Seppo Heikkisen kirja on niin vetävä, että se oli suorastaan pakko lukea alusta loppuun kertaheitolla. Tai melkein. Sivumäärä on reilu 300 eikä siinä ole yhtään liikaa. Vaihtoehtoinen todellisuuskuvaus etelä-Suomen ankeasta lähiöstä ja matka Lappiin entisille kotikonnuille. Bisnesjakkupukua sekä punk-keikkaa. Ydinjätettä erämaahan ja virkamiesten lahjontaa. Menestyjät että luuserit. Ja niin edelleen.

Ainekset ovat hyvät ja taidolla keitetty kokoon. Suosittelen :)