Hector: Herra Mirandos (LP)

Alkuperäinen levy on vuodelta 1973 ja siten osa lapsuuteni kuvastoa. Tämä nyt ostamani on tehty kuluvana vuonna 2021 eli uudelleenjulkaisu ja avattavilla kansilla - kuten alkuperäinenkin oli - tästä iso Kiitos! julkaisijalle :)
 
Avattavasta kannesta löytyy runo, joka puhuttelee. En siteeraa sitä tähän, ostakaa tai lainatkaa Herra Mirandos ja sitten kuunnelkaa itse levy: Ymmärrätkö mitä kuulet?
 
Minä en. Ja olen kuunnellut tämän levyn tähänastisen elämäni aikana "muutaman kerran". Ensin mennään alkujuurille eli vuoteen 1973 ja radiossa soi lähes tauotta tämän levyn kenties isoin radiosoitto: Lumi teki enkelin eteiseen. Suomalaisten työperäinen maahanmuutto Ruotsiin ja Risto Jarvan elokuva: Yhden Miehen Sota - siinä minun vuoteni 1973 kuva lapsuudesta ja silloin lumi teki enkelin eteiseen. Eikä tulevana talvena ollut lunta maassa - lastentarhassa ei ollut edes hiihtokilpailuja. Ankeaa oli:"Niin synkkää ja pimeää, en sua nää".
 
1990-luvun alussa vietin elämästäni suurimman osan ajasta ajamalla työkseni autoa ja kasettisoittimessa soi muun muassa Herra Mirandos. Siinä Suomea päästä päähän ajaessa oli aikaa miettiä levyn sanoituksia ja ajatuksia niiden takana. En päässyt pitkälle mietteissäni, Suomi tuli kyllä kierrettyä nurkkia myöten kolmesti, suomalaisten sirkusten matkassa; "Tulen ja menen ja ääneni särähtelee".
 
On vuosi 2021. Herra Mirandos julkaistaan uudestaan ja vinyylinä. Vieläpä avattavilla kansilla - pakkohan se on ostaa! Ja syventyä mysteeriin uudestaan: mistä tässä levyssä on kyse? 
On Ekhnaton, Ziggy, Herra Mirandos ja Meira, Aslan, Narnia. Pitäisikö minun lukea kirja Narniasta, jotta ymmärtäisin? Ehkä. Eihän tässä ympärillä ole kuin noin tuhat kirjaa, mutta Narniaa ei ole hyllyissä tai pinoissa. Mikä aukko minulla lieneekään sivistyksessä...
Mutta ne syntikat ja kitarat mitä levyltä huokuu. Sekä sovitukset. 
 
"Niin viimeinkin syttyy tähti viimeinkin..." ja tunnen sanoinkuvaamatonta rauhaa sisälläni niin tutun, mutta tuntemattoman Hectorin äänen kuullessani.

Motörhead: Recorded live at The Roundhouse, London, England in 1978 (CD)

To be played at maximum volume - Yhdeksän rautaisaa livebiisiä! Näillä sanoilla aloitetaan tämän tänään uutena ostetun cd-levykotelon (julkaisija: VL-Musiikki Oy, 2009) takakansi. Ja tottahan nämä sanat ovat; harvoin on Motörheadin liveäänitykset näin ilahduttaneet vannoutuneen Motörhead-fanin sydäntä - bändihän suorastaan lentää biisiensä päällä! Nyt joutuu jopa kuuntelemaan kriittisemmin bändin ykkösliveksi tituleeratun No sleep 'til Hammersmith-äänitteen vuodelta 1981. Ettei vain... no ei kai? Ehkä se on ykkönen edelleen?

Nyt kuunneltava levy on mielenkiintoinen myös siksi, että se on tälläkin hetkellä saatavilla toisillakin nimillä, kuten: Iron Fist And The Hordes From Hell (kuva-lp) ja What's Words Worth (lp). Ja eletään sentään vuotta 2021 - alkuperäisestä äänityksestä on sentään 43 vuotta!

Olisipa taas se aikakone käytettävissä... menisin suoraan paikan päälle Roundhouseen, vuoteen 1978 ja näkisin nuoren, energisen Motörheadin... Onneksi asun Suomessa ja olen nähnyt yllätyskeikalla suomalaisen Mötherheadin (Motörhead-tribuuttibändi) pienessä kellarissa keikalla --- voisin kuvitella, että se energia ja intensiivisyys mikä oli tuolloin Mötherheadin keikalla käsin kosketeltavana Marshall-kaappien vieressä seisoneena, on myös tällä keikkataltioinnilla :D 

Mötherhead, kiitos keikasta Tampereella, nykyisen Maanalaisen alakerrassa, joskus vuonna 20XX. Olitte loistavia!

Johnny Thunders: Que Sera Sera Resurrected (3CD Box)

Levyhyllystäni löytyy Hanoi Rocksin neljä ensimmäistä lp-levyä ja Mike Monroen soolo-levyjä useampi, niin ikään vinyyleinä. Muutama Andy McCoyn soolo. Mutta miksi siellä ei ole ollut Johnny Thundersia?
 
En tiedä. Toki olen kaikki nämä vuodet tiennyt, noin niin kuin osapuilleen, Johnny Thundersin yhteyden Hanoi Rocksiin ja moneen muuhun bändiin, joita olen kuunnellut aina 1980-luvulta alkaen. Mutta ei tämä ole mikään moka, sillä:
Que Sera Sera Resurrected iskee kuin miljoona volttia - hiukan kulunutta Korkeajännityksestä tuttua etukansilausetta lainaten; erittäin iskevää rock'n'rollia, ah ja oih! Tuttua mutta samalla uutta. Tästähän se oli kyse... silloin joskus :) Tämäkin levy olisi voinut soida c-kasetilta (kunhan se olisi ensin vinyyliltä sinne äänitetty) 1980-luvulla siinä viininpunaisessa vuosimallin 1970 Mercedes-Benz 220 Dieselissä, jolla kierreltiin pikkukyliä ja Suomea sekä rock-keikkoja... hiuksissa lakkaa, ranteissa koruja... loput saattekin arvata ;)
 
Ja tämä on siis cd-levy numero 1. Mitä tarjoavatkaan boksin levyt numero 2 ja 3??? Tuskin maltan odottaa... mutta kun tätäkään ei malttaisi ottaa pois soittimesta - eikö se olekin hyvän levyn merkki :D
 
p.s. Terkut Mikelle, Nastylle ja Andylle :)

R.I.P. Teddy Guitar alias Aikka Hakala

Isosisko toi kotiin uuden lp-levyn alkuvuodesta 1978. Teddy and The Tigers: Boppin'... sen jälkeen mikään ei ollut lapsuudessa entisellään :D
 
Kiitos ja kumarrus kaikesta musiikista mitä teit, Aikka :)

Guru Guru: Live in Essen 1970 (CD)

Krautrock? Mitä se on? Eräs määritelmä on tämä ja kuunneltuani Guru Gurun levyn: Live In Essen 1970, voin todeta että tämähän on kuin... tai... ehkä? No joo, lähinnä tätä lienee ollut levyhyllyssäni tähän asti UFO-yhtyeen levy Flying? Tai sitten ei sinnepäinkään?!
 
Joka tapauksessa lienee aika tutustua Guru Gurun muuhunkin tuotantoon sekä em. linkissä mainittujen yhtyeisiin.

Blue Öyster Cult: The symbol remains (CD)

Stand and fight. Kuulinko juuri jonkun uuden biisin Metallicalta? Florida man. Tämän täytyy olla joku Toto tai joku sen tyylinen? Jaa ei ollut?!The alchemist. Onko tämä King Diamondin tai Alice Cooperin alkuperäinen biisi? Ei. No johan on helvetti - mikä on tämä bändi, joka vetää laajalla skaalalla?

Blue Öyster Cult ja uusin levynsä The symbol remains.

En ole aiemmin tutustunut sen suuremmin bändiin tai tuotantoonsa. Toki hittibiisit tunnistan, kun soivat. Uusi levy on mielenkiintoinen kattaus eri tyylisiä, eri bändejä mieleen tuovia biisejä. Sillisalaattia? No ei. Bändin taituruus ja pitkä historia sen kenties tekevät: tätä jaksaa kuunnella monta kertaa peräkkäin. Ja aina ihastella mm. soundeja ja kitarasooloja. Todella hyvänkuuloinen levy veteraanibändiltä, jolle ikä ei tunnu olevan rasite, vaan vahvuus.  

Secret road.

Slade: Cum On Feel The Hitz (2CD)

 Miehet ovat rumia*, mutta musiikkinsa Helevetin Hyvää! Voiko sitä suorempaan enää sanoa?

Sladen kokoelma sisältää kaiken mitä Sladesta pitää tietää tietääkseen Sladesta edes jotain. 1970-luvun bändi joka löysi uuden kultasuonen 1980-luvulla ja tällä kokoelmalla on se ns. värisuora: alkaa vuodesta 1970 ja The Shape Of Things To Come. Päättää vuoden 1991 Radio Wall Of Sound. Sladen ura on värikäs ja monimuotoinen: bändi aloitti jollain aivan muulla kuin glamrockilla. Tämän kokoelman ansioksi voi lukea myös sen, että biisijärjestys ei ole kronologinen ja silti se toimii - osoitus Sladen toimivuudesta katsomatta tyylilajiin. Kannattaa kiinnittää huomiota myös Sladen sovituspuoleen ja kitarasooloihin; myös ne toimivat vuosilukuun katsomatta. Ikään kuin joku näkymätön voima olisi vienyt bändiä suoraan hunajapurkilta toiselle, vuodesta toiseen... tai sitten takana on vain armoton ammattitaito :)

Noddy Holderin ääni on rujo ja raaka, mutta niin uniikki että... huh! Vastaavaa rock-ääntä en tiedä; tunnistettava ja täysin omansa.

* Tsekkaa levynkansi: Slayed? Levynkansitaiteena yksi 1970-luvun kovimmista.

Motörhead Premium Dark Rum (rommi)

Pehmeä kuin lapin juhannusyö. Ja yhtä kuulas. On tämä Motörhead Premium Dark Rum, jonka Joulupukki toi joululahjaksi. Olen ottanut pieniä näkäräisiä lähes joka ilta ja joskus jopa päivälläkin; se kertonee kuinka pehmeästä ja "viattomasta" aineesta eli juomasta on kyse. Tästä ei tule kipeäksi, tämä ei maistu kitkerälle tai polttele kurkussa. 
Oikein miellyttävä tuttavuus ja voin suositella myös viinien ystäville - toisin kuin tätä samaan nimikkosarjaan kuulunutta punaviiniä aikoinaan.  
 
Ehkäpä olisi aika maistaa uusin vuosikerta?