Hector: Herra Mirandos (LP)
Motörhead: Recorded live at The Roundhouse, London, England in 1978 (CD)
To be played at maximum volume - Yhdeksän rautaisaa livebiisiä! Näillä sanoilla aloitetaan tämän tänään uutena ostetun cd-levykotelon (julkaisija: VL-Musiikki Oy, 2009) takakansi. Ja tottahan nämä sanat ovat; harvoin on Motörheadin liveäänitykset näin ilahduttaneet vannoutuneen Motörhead-fanin sydäntä - bändihän suorastaan lentää biisiensä päällä! Nyt joutuu jopa kuuntelemaan kriittisemmin bändin ykkösliveksi tituleeratun No sleep 'til Hammersmith-äänitteen vuodelta 1981. Ettei vain... no ei kai? Ehkä se on ykkönen edelleen?
Nyt kuunneltava levy on mielenkiintoinen myös siksi, että se on tälläkin hetkellä saatavilla toisillakin nimillä, kuten: Iron Fist And The Hordes From Hell (kuva-lp) ja What's Words Worth (lp). Ja eletään sentään vuotta 2021 - alkuperäisestä äänityksestä on sentään 43 vuotta!
Olisipa taas se aikakone käytettävissä... menisin suoraan paikan päälle Roundhouseen, vuoteen 1978 ja näkisin nuoren, energisen Motörheadin... Onneksi asun Suomessa ja olen nähnyt yllätyskeikalla suomalaisen Mötherheadin (Motörhead-tribuuttibändi) pienessä kellarissa keikalla --- voisin kuvitella, että se energia ja intensiivisyys mikä oli tuolloin Mötherheadin keikalla käsin kosketeltavana Marshall-kaappien vieressä seisoneena, on myös tällä keikkataltioinnilla :D
Mötherhead, kiitos keikasta Tampereella, nykyisen Maanalaisen alakerrassa, joskus vuonna 20XX. Olitte loistavia!
Johnny Thunders: Que Sera Sera Resurrected (3CD Box)
R.I.P. Teddy Guitar alias Aikka Hakala
Guru Guru: Live in Essen 1970 (CD)
Blue Öyster Cult: The symbol remains (CD)
Stand and fight. Kuulinko juuri jonkun uuden biisin Metallicalta? Florida man. Tämän täytyy olla joku Toto tai joku sen tyylinen? Jaa ei ollut?!The alchemist. Onko tämä King Diamondin tai Alice Cooperin alkuperäinen biisi? Ei. No johan on helvetti - mikä on tämä bändi, joka vetää laajalla skaalalla?
Blue Öyster Cult ja uusin levynsä The symbol remains.
En ole aiemmin tutustunut sen suuremmin bändiin tai tuotantoonsa. Toki hittibiisit tunnistan, kun soivat. Uusi levy on mielenkiintoinen kattaus eri tyylisiä, eri bändejä mieleen tuovia biisejä. Sillisalaattia? No ei. Bändin taituruus ja pitkä historia sen kenties tekevät: tätä jaksaa kuunnella monta kertaa peräkkäin. Ja aina ihastella mm. soundeja ja kitarasooloja. Todella hyvänkuuloinen levy veteraanibändiltä, jolle ikä ei tunnu olevan rasite, vaan vahvuus.
Secret road.
Slade: Cum On Feel The Hitz (2CD)
Miehet ovat rumia*, mutta musiikkinsa Helevetin Hyvää! Voiko sitä suorempaan enää sanoa?
Sladen kokoelma sisältää kaiken mitä Sladesta pitää tietää tietääkseen Sladesta edes jotain. 1970-luvun bändi joka löysi uuden kultasuonen 1980-luvulla ja tällä kokoelmalla on se ns. värisuora: alkaa vuodesta 1970 ja The Shape Of Things To Come. Päättää vuoden 1991 Radio Wall Of Sound. Sladen ura on värikäs ja monimuotoinen: bändi aloitti jollain aivan muulla kuin glamrockilla. Tämän kokoelman ansioksi voi lukea myös sen, että biisijärjestys ei ole kronologinen ja silti se toimii - osoitus Sladen toimivuudesta katsomatta tyylilajiin. Kannattaa kiinnittää huomiota myös Sladen sovituspuoleen ja kitarasooloihin; myös ne toimivat vuosilukuun katsomatta. Ikään kuin joku näkymätön voima olisi vienyt bändiä suoraan hunajapurkilta toiselle, vuodesta toiseen... tai sitten takana on vain armoton ammattitaito :)
Noddy Holderin ääni on rujo ja raaka, mutta niin uniikki että... huh! Vastaavaa rock-ääntä en tiedä; tunnistettava ja täysin omansa.
* Tsekkaa levynkansi: Slayed? Levynkansitaiteena yksi 1970-luvun kovimmista.