Black Devils featuring Ile Kallio & Janne Louhivuori, Tavara-asema, Tampere 21.11.2024 (keikka)

Olen nähnyt Hurriganesin keikalla kokoonpanolla Remu - Albert - Cisse ja se keikka oli mielestäni aika mitäänsanomaton, suorastaan väsynyt. Johtuiko keikkapaikasta (Giants of Rock, Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna) tai ajankohdasta (vuosi 1988, paluukeikat neljän vuoden tauolta) vai sekäkö että?

 

Menneenä torstaina näin keikalla ennalta kehutun Hurriganes-tribuutin: Black Devils ja kaksi alkuperäistä Hurriganes-kitaristia; Ile Kallio sekä Janne Louhivuori. Keikkapaikkana Tampereen Tavara-asema.

   Tavara-asema keikkapaikkana on akustiikaltaan hyvä, kuuntelipa keikkaa eturivissä tai keskellä salia tai taka- tai sivuseinän vieressä. Musiikki ei juurikaan puuroudu tai kuulosta liian "kireältä". Lavan sijoittelu vs. baaritiski ja narikka on toimiva. Tupakointikin onnistuu ulkona, jos siihen on tarvetta. Tampereella on myös huonoja keikkapaikkoja, mutta tämä ei ole yksi niistä.

 

Keikka alkaa; ensimmäisenä Mister X. Janne Louhivuori tulee Black Devilsin perässä lavalle. Jannen setti käsittää 6-7 biisiä ja päättyy suosikkilevyni (Rockin') roudarimuisteluun eli instrumentaaliin Helge's Dream. 

   Janne poistuu lavalta ja Black Devils soittaa triona todella tymäkän ja napakan Crazy Days-pastissin; soundi ja miksaus on niin 10+ että liikutuksen kyynel tulee poskelle... näin sen alkuperäisenkin Hurriganesin olisi pitänyt soittaa silloin vuonna 1988!

   Ile Kallio saapuu lavalle ja biisit sijoittuvat 1970-luvun puolivälin tienoille eli lapsuuteeni; isosiskon lp Sixteen Golden Greats lähti soimaan livenä: Good Morning Little Schoolgirl, Oh Baby Doll, Do You Wanna Dance... ai että! Tälle keikalle todella kannatti tulla, juolahti tuossa kohtaa mieleeni ja naamani levisi leveään hymyyn...

   Janne tuli takaisin lavalle ja kolmen kitaran voimalla soitettiin mm. Get On ja encorena Roadrunner. Kun keikka loppui, niin se oli kestänyt 1½ tuntia eikä tunnelma notkahtanut missään kohtaa - voiko enempää keikalta toivoa?

Sivujuonteena kerron, että olen kuullut Hurriganes-materiaalia livenä myös vuonna 1990, Tampereen Tullikamarin Klubilla ja esiintymässä oli Flashbacksliders, yhtenä kitaristina itse Albert Järvinen. Se oli myös hyvä keikka; Albertin soitto kulki moitteetta ja Backslidersin laulaja Marko oli juuri sopiva tulkitsija tuolle setille.

   

Se oli sitä aikaa, kun tupakointi sisällä oli sallittu ja kamera oli unohtunut kotiin, ollapa nyt kuvia tuolta keikalta... kokoonpanossa kävi viikatemies aika pian tuon rundin jälkeen: Albert, rumpali Antti ja laulaja Marko muutaman vuosi myöhemmin.

Modem: Megalomania (CD)

Eipä ole tänne tullut mitään aikoihin kirjoiteltua, kun ei ole ollut aihetta. Vaan nyt on!

    Kuuntelen viikoittain uusia / hiljattain julkaistuja levyjä. Moni on ollut ”ihan ookoo” mutta eihän se enää riitä, kun jukeboksinikin alkavat olemaan lähes täynnä. Modemin levy jäi käsiini ihan vain kansikuvan perusteella ts. mitään ennakkokäsitystä levyn sisällöstä ei ollut.

 

 Musiikki yllätti täysin syntikkapitoisuudellaan! Ja vastakohtana ennakkoluuloille sanoitukset, jotka ottavat kantaa nykymaailman menoon vahvasti – itse asiassa olisin tällaisia sanoituksia odottanut esim. Huoran uudelta levyltä kuulevani, mutta en synalevyltä – mutta tämähän ei ole moite, vaan päinvastoin. On piristävää kuulla jotain tuttua ja samalla yllättävää kompositiota musiikin saralla – kaikkea ei olekaan vielä keksitty?!

   Äkkiä ajateltuna tämä yhdistelmä on hyvin epäkaupallinen, mutta toisaalta sanoitusten painavuus ja ajankohtaisuus voisi hyvinkin olla suuremmankin yleisön mieleen?

 

Kun levy kestää useammankin kuuntelun peräjälkeen; se on hyvä merkki se.

Hellacopters: Grande Rock Revisited (2CD)

Hellacopters yllättää positiivisesti!

Konsepti on yksinkertainen, nerokas ja jopa katala: julkaistaan alkupään levy uusiksi masteroituna (CD1) ja laitetaan mukaan sama setti uusilla mausteilla (CD2)!!! Itselleni toimii kertakuuntelulla uudet mausteet (CD2) todella hyvin - heti alkutahdeista huomaa eron jopa alkeellisemmalla soittolaitteilla (kannettava Sony Walkman cd-soitin + JBL Flip 4 kaiutin + 3,5mm kaapeli välissä). 

Miltä tämä kuulostaisikaan livenä hyvän akustiikan omaavassa keikkapaikassa, kuten Tampereen Tullikamarin Klubilla tai Tampereen Tavara-asemalla??? Sitä keikkaa odotellessa tämä levy tulee pyörimään taatusti monta kertaa Walkmanissa.

Freud, Marx Engels & Jung: Siunattu hulluus (LP)

 Mistä tietää että lp-levy on hyvä ja vastaa omia musiikillisia mieltymyksiä?

 

Siitä että se yksi ja sama lp kuulostaa hyvältä vielä reilun 35 vuoden jälkeen ostopäivästä. Jopa niin hyvältä, että se laittaa haamukitaran kuulijan käsiin ensimmäisestä tahdista alkaen (Drai vodkaa) ja nostaa toisaalta välittömästi liikutuksen kyyneleet silmiin (Sunnuntaiaamun kadut). Antaa Ahaa-elämyksen vielä vuosienkin jälkeen (Elämä voi olla aika tulsaa).

Ja tuo myös muistot mieleen yhtyeen keikoilta, sekä hyvässä (laulaja selvinpäin ennen keikkaa & keikalla, keikalla mittaa liki kaksi tuntia) että pahassa (laulajaa elvytetään välillä takahuoneessa parempaan laulukuntoon).

 

Sellainen oli ja on Freud, Marx, Engels & Jung: Siunattu hulluus.