Eipä ole tänne tullut mitään
aikoihin kirjoiteltua, kun ei ole ollut aihetta. Vaan nyt on!
Kuuntelen viikoittain uusia
/ hiljattain julkaistuja levyjä. Moni on ollut ”ihan ookoo”
mutta eihän se enää riitä, kun jukeboksinikin alkavat olemaan
lähes täynnä. Modemin levy jäi käsiini ihan vain kansikuvan perusteella ts. mitään
ennakkokäsitystä levyn sisällöstä ei ollut.
Musiikki yllätti täysin
syntikkapitoisuudellaan! Ja vastakohtana ennakkoluuloille
sanoitukset, jotka ottavat kantaa nykymaailman menoon vahvasti –
itse asiassa olisin tällaisia sanoituksia odottanut esim. Huoran
uudelta levyltä kuulevani, mutta en synalevyltä – mutta tämähän
ei ole moite, vaan päinvastoin. On piristävää kuulla jotain
tuttua ja samalla yllättävää kompositiota musiikin saralla –
kaikkea ei olekaan vielä keksitty?!
Äkkiä ajateltuna tämä
yhdistelmä on hyvin epäkaupallinen, mutta toisaalta sanoitusten
painavuus ja ajankohtaisuus voisi hyvinkin olla suuremmankin yleisön
mieleen?
Kun levy kestää useammankin
kuuntelun peräjälkeen; se on hyvä merkki se.